1.8.2011

Asian tausta

A ja B olivat solmineet avioliiton vuonna 1997. Heidän poikansa C oli syntynyt vuonna 1998. Puolisot oli tuomittu avioeroon vuonna 2000. Avioeron jälkeen poika oli jäänyt asumaan äitinsä A:n luokse. Vanhemmat olivat sopineet Kajaanin perusturvalautakunnan 15.1.2004 vahvistamalla sopimuksella, että lapsi on vanhempiensa yhteishuollossa ja asuu isänsä B:n luona. A oli 5.1.2005 vireille tulleella hakemuksella hakenut lapsen huollon ja asumisen muuttamista. Kajaanin käräjäoikeus oli hylännyt vaatimukset 30.6.2005 antamallaan päätöksellä, jonka Itä-Suomen hovioikeus oli pysyttänyt 26.1.2006.

Kanne Kajaanin käräjäoikeudessa

A vaati 25.4.2007 vireille tulleella hakemuksella, että lapsi määrätään yksin hänen huoltoonsa sekä asumaan hänen luonaan. Lisäksi A vaati B:n velvoittamista suorittamaan elatusapua lapselleen.

Vaatimustensa perusteluina A lausui, että olosuhteet hovioikeuden 26.1.2006 antaman ratkaisun jälkeen olivat muuttuneet. B ei ikänsä ja terveydentilansa vuoksi kyennyt huolehtimaan lapsesta.

Vastaus

B vastusti muutosvaatimuksia ja vaati hakemuksen hylkäämistä.

Kajaanin käräjäoikeuden päätös 13.3.2008

Käräjäoikeus totesi, että sen pyytämästä Kainuun maakunta-kuntayhtymän 11.1.2008 päivätystä selvityksestä ilmeni, että C oli otettu sosiaali- ja terveyslautakunnan yksilöhuoltojaoston huostaan 19.12.2007 ja sijoitettu perhekotiin.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että C:n yhteishuoltajuus ei olisi toiminut tai että B:n asuin- ja elinolosuhteissa olisi 26.1.2006 annetun tuomion jälkeen tapahtunut olennaisia muutoksia. Käräjäoikeus totesi lapsen edun näissä olosuhteissa vaativan, että Itä-Suomen hovioikeuden 26.1.2006 antamaa tuomiota lapsen huollosta ja asumisesta ei muutettu. Siltä varalta, että lapsen huostaanottoa koskeva päätös kumottiin tai purettiin, käräjäoikeus antoi yksityiskohtaiset määräykset lapsen oikeudesta tavata äitiään.

Asian on ratkaissut laamanni Juha Tervo.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 19.2.2009

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja-Liisa Karotie (eri mieltä), Maija Liisa Kilpeläinen ja Ari Kyllönen. Esittelijä Marjo Leppänen (mietintö).

Esittelijä Leppänen lausui mietinnössään, että lastensuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi huostassapidon aikana päättää siitä, kenelle lapsen huolto tai edunvalvonta on uskottava siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa tai holhoustoimesta annetussa laissa säädetään. Lapsen asumisesta ja tapaamisesta päättäminen ei siten kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan, eikä huostaanoton aikana lapsen asumista, tapaamisoikeutta tai elatusapua koskevaa asiaa voida ottaa käsiteltäväksi yleisessä tuomioistuimessa.

Mietinnön mukaan käräjäoikeuden olisi tullut jättää A:n hakemus lapsen asumista ja elatusapua koskevien vaatimusten osalta tutkittavaksi ottamatta.

Kun huostaanotto oli tarkoitettu pitkäaikaiseksi, tässä vaiheessa ei ollut nähtävissä, millainen huoltajakyky ja sopivuus A:lla ja B:llä mahdollisesti olisi huostaanoton päättyessä. Sen vuoksi A:n huoltomuotoa koskeva vaatimus koskien huostaanoton jälkeistä aikaa oli mietinnön mukaan hylättävä ennenaikaisena.

Hovioikeudenneuvos Marja Liisa Karotie hyväksyi mietinnön.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. C on B:n ja A:n yhteinen lapsi, joka on huostaanotettu. B on kuollut 27.11.2009. A on siitä lähtien ollut C:n ainoa huoltaja, jolla on huoltajalle kuuluvat oikeudet C:n huostaanoton päättyessä. Kysymys on enää siitä, raukeaako lausunnon antaminen asiassa B:n kuoleman johdosta vai onko katsottava, ettei yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa käsitellä huostaanotetun lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevaa asiaa.

Sovellettavat säännökset

2. Kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Mainitun lainkohdan 2 momentin mukaan sosiaaliviranomaisilla on oikeus päättää huostaanotetun lapsen ja tämän vanhempien sekä muiden lapselle läheisten henkilöiden välisen yhteydenpidon rajoittamisesta.

3. Lastensuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi huostassapidon aikana päättää siitä, kenelle lapsen huolto on uskottava, siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa säädetään.

Yleisen tuomioistuimen toimivalta

4. Lastensuojelulain 46 §:n 1 momentin säännöksestä johtuu, että huostassapidon aikanakin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään lapsen asumista ja tapaamisoikeutta koskevan asian. Tätä toimivaltaa ei ole laissa rajoitettu.

5. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi näitä huoltajan oikeuksia huostassapidon aikana on kuitenkin lastensuojelulaissa rajoitettu huomattavasti. Kuten kohdassa 2 selostetusta lastensuojelulain 45 §:stä ilmenee, huostaanotetun lapsen olinpaikasta sekä toisaalta lapsen ja tämän vanhempien yhteydenpidon rajoittamisesta päättävät sosiaaliviranomaiset. Vastaavasti tuomioistuimen tänä aikana huoltoasiassa tekemä päätös ei vaikuta huostaanottoon eikä sen sisältöön.

6. Huostaanoton aikana tehty lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskeva päätös ei siten johda välittömiin täytäntöönpanotoimiin, vaan ne ovat toteutettavissa vasta huostaanoton purkautuessa. Lapsen etu saattaa kuitenkin vaatia, että päätös näistä oikeuksista tehdään jo huostaanoton kestäessä. Näin on etenkin silloin, kun huostaanotto suunnitellaan lopetettavaksi, jolloin valmistautuminen sen jälkeiseen aikaan edellyttää tietoa tulevista oikeudellisista järjestelyistä.

7. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tuomioistuin joutuu kussakin yksittäistapauksessa arvioimaan, onko lapsen edun mukaista antaa lapsen huoltoa koskeva ratkaisu, vai onko esitettyjen vaatimusten tutkiminen ennenaikaista tai lapsen edun kannalta jopa haitallista. Lapsen huoltoon liittyvien kysymysten toistuva oikeuskäsittely saattaa olla lapsen edun vastaista.

Kannanotto nyt käsiteltävään asiaan

8. Korkein oikeus toteaa, että päätös C:n huostaanotosta on tehty 19.12.2007. Jo asian ollessa vireillä käräjäoikeudessa on ollut tiedossa, että huostaanotto oli tarkoitettu pitkäaikaiseksi. Kysymykset C:n huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta olivat olleet hyvin riitaisia ja niitä oli ratkaistu tuomioistuimessa aikaisemminkin. Näissä olosuhteissa olisi ensin ollut arvioitava, oliko lapsen kannalta olemassa todellinen tarve saada tuomioistuimen päätös niistä oikeuksista, joista hakemuksessa oli kysymys, ja oliko tuomioistuimilla riittävät edellytykset näiden vaatimusten arviointiin.

9. Korkein oikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa edellytykset antaa perusteltu ratkaisu siitä, miten C:n huolto, asuminen, tapaamisoikeus ja elatus tulisi lapsen edun mukaisella tavalla huostaanoton mahdollisen päättymisen varalta järjestää, ovat olleet puutteelliset. Asiassa ei ollut siten lapsen edun kannalta pätevää syytä saada tässä vaiheessa huostaanottoa uutta ratkaisua huoltosuhteista. A:n hakemus olisi siten vaatimuksia enempää tutkimatta tullut hylätä ennenaikaisena.

10. Koska B on kuollut, A on tällä hetkellä C:n ainoa huoltaja. Jos C:n huostaanottoa koskeva päätös puretaan, lapsi palautetaan ainoalle lakimääräiselle huoltajalleen. Enemmän lausunnon antamiseen A:n hakemuksen johdosta ei siten ole syytä.

Päätöslauselma

Lausunnon antaminen A:n hakemuksen johdosta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Liisa Mansikkamäki, Ilkka Rautio ja Pekka Koponen. Esittelijä Caritha Aspelin.